Arjen aarteita

Arjen aarteita Inkeristä

Näyttely inkerinsuomalaisten valokuvista ja esineistä

Näyttelyyn on koottu valokuvia ja tarinoita esineistä, jotka inkerinsuomalaiset ovat tuoneet mukanaan kodeistaan Inkeristä ja säilyttäneet perheissään. Näyttely avataan keskiviikkona 5. elokuuta klo 17. Se on avoinna 13. syyskuuta saakka.

Näyttely on pohdinta perheen perinteestä, muistista ja arvoista. Esineet ja niihin liittyvät kertomukset on kerätty virolaisista, suomalaisista ja ruotsalaisista inkerinsuomalaisista perheistä vuosina 2022–2024.

Vuosina 1943–1944, hieman ennen kuin lähes 80 000 ihmistä pakeni Virosta suuren paon aikana, kulki Viron kautta lähes yhtä suuri joukko Inkerin suomalaisia sotapakolaisia. Heistä 63 000 evakuoitiin Paldiskin kautta Suomeen, mutta noin 3 000 jäi työskentelemään Viron maatiloille.

Vuoden 1944 Neuvostoliiton ja Suomen välisen välirauhansopimuksen perusteella Suomeen evakuoidut pakotettiin palaamaan Neuvostoliittoon. Heistä 56 000 palasi, kun taas noin 5 000 pakeni kalastusveneillä Ruotsiin. Suomeen jääneet noin 3 000 inkerinsuomalaista liittyivät jo vuosina 1919–1920 pääasiassa Pohjois-Inkeristä Suomeen paenneeseen yhteisöön.

Neuvostoliittoon palautetut joutuivat ankarien vainojen kohteiksi. Koko kansanryhmä leimattiin joko ”maanpettureiksi” tai ”yhteiskunnalle vaaralliseksi ryhmäksi”, mikä merkittiin henkilöllisyysasiakirjoihin tunnuksilla § 38 ja § 58. Inkerinsuomalaiset luokiteltiin niin sanotuiksi erityissiirtolaisiksi, ja heidät sijoitettiin Sisä-Venäjän alueille. Heiltä riistettiin vapaa liikkumisoikeus, heiltä kiellettiin asuminen suurkaupungeissa ja niiden sadan kilometrin lähialueilla sekä Baltian neuvostotasavalloissa.

Kielloista huolimatta ensimmäiset inkerinsuomalaiset alkoivat saapua Viroon jo vuosina 1946–1947. Vastoin määräyksiä he saivat majoitusta ja työtä maatiloilta. KGB ei kuitenkaan jättänyt heitä rauhaan, vaan monet karkotettiin Virosta takaisin entisille tai uusille karkotusalueille. Monien onnistui kuitenkin piiloutua ja sulautua muuhun väestöön.

Vuodesta 1990 alkaen Suomeen saapui uusi aalto inkerinsuomalaisia ja heidän jälkeläisiään niin sanotun paluumuuton myötä. Heitä asettui erityisesti pääkaupunkiseudulle ja Suur-Helsingin alueelle yli 30 000. Myös Ruotsiin perustettiin sodan jälkeisellä vuosikymmenellä useita alueellisia inkerinsuomalaisten yhdistyksiä, joiden kattojärjestöksi muodostui Ruotsin Inkerin Liitto.

Inkerinsuomalaisten eksodus on jatkunut jo yli 100 vuotta. Historiallisella Inkerinmaalla heitä elää enää vain kourallinen, ja nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi yhteydenpito heihin on vaikeutunut, jopa katkennut.

Historian monista käänteistä ja ankarista vainoista huolimatta Viron, Suomen ja Ruotsin inkerinsuomalaiset ovat edelleen kiinnostuneita juuristaan. He etsivät yhteyttä Inkeriin suullisen perimätiedon, arkistoaineistojen ja esineellisen kulttuuriperinnön kautta.

Tässä näyttelyssä on esillä vuosina 2022–2023 Virossa, Suomessa ja Ruotsissa asuvilta inkerinsuomalaisilta perheiltä kerättyjä Inkerinmaalta peräisin olevia esineitä, jotka ovat kulkeneet omistajiensa mukana pakolaismatkoilla. Ne esitellään yhdessä nykyisten omistajiensa kanssa.